kesäterkut rottalasta!

Tästä se sitten lähtee :) postauksia laittelen varmaankin tulevaisuudessa kerran viikossa tai useamminkin, ehkä jopa harvemmin, riippunee elämäntilanteesta, töistä ja sen sellaisista. Näin alkuun voisin laittaa jotai tiivistelmää miten alkuvuosi on lähtenyt käyntiin ja kuka olen, mistä tulen (sitä en osaa sanoa minne olen menossa, toivottavasti eteenpäin :D ) ja miten rottaharrastukseni on syntynyt :)

Eli näiden tekstien takana lymyilee 27-vuotias nainen porista joka asustelee vuoroviikoin 5-vuotiaan poikansa kanssa Porissa, hieman syrjemmällä, niin sanotulla jänkhällä :D Mulla on kerrostalokolmio jossa olen vuokralla ja rottamaiselle harrastukselleni ja kasvatukselleni on oma huone. Olen ihan naperosta asti ollut ihastunut rottiin ja aikanaan pois kotoa muutettuani sainkin ystävältäni pari puolen vuoden ikäistä rottaherraa joille menetin sydämen täysin. Ja niinhän se sitten vei ensin pikkusormen ja lopuksi koko eukon, tuli pari naarasta.. sitten tuli poikue.. toinen poikue.. kipinä alkoi tästä kasvatukseen. Pidin pari välivuotta, makustellen ja mietiskellen, oisko se kasvatus nyt ihan sitä puuhaa mitä tarttis tässä nyt lähtee käpäliään sotkemaan, mutta ei.. kyllä se kipinä siellä vaan prkl vieköön pysyi, jotenka ei muuta kuin hihat ylös ja opiskelemaan kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä kasvatuksesta, rotista yleensä, genetiikasta yms.. ja 2007 sitten hankein oikein ekat tarkoitukselliset jalostuseläimeni, josta lähin liikkeelle. Vähän pystymetsästä lähin kyllä silti liikkeelle ja alku olikin hankalaa, mutta sen suurempia ongelmia ei ole vielä tullut onneksi vastaan ja nyttemmin nykytilanteessa käyn lähes joka näyttelyssä ympäri suomea, poikueita olen kasvattanut aakkosjärjestyksessä ja seuraavaksi toivon syntyvän poikueen kirjaimessa T :) Keväällä hain Suomen Kesyrottayhdistyksen kasvattajakursseille ja minut hyväksyttiin ryhmään yksi, josta olen todella, siis suurenmoisen onnellinen! mun unelma ja pitkäaikainen haave on siis piakkoin toteutumassa ja saan alkaa toivottavasti pian kasvattaa Suomen virallisten kasvattajien riveissä ja edustamaan Suomen Kesyrottayhdistystä. Tää on siis jotain niin huippua <3

Ja kasvattamani muunnos on siis husky ja husky striped :) väreissä black ja agouti. Blue on myös yksi toivevärini, mutta sen kanssa taistelen vielä, värin geeni on hieman hankala ja tuo mukanaan erinäisiä heikkouksia ja sairauksia, mm. proteiinirupia tulee herkästi koska blue-rotan iho on jotenkin herkempi. Nykyisiä blue/husky striped rottiani seuratessa tekisi välillä mieleni vaan valella ittensä bensalla ja tuikata tuleen, kun siellä kuuluu välillä aivastelua ja muuta niiskutusta tai sitten ovat rupisia kuin viime kesän siikliperunat :D Alkuun olin ihastunut myös hooded-kuvioon ja ensimmäiset rottani olivatkin black/hoodedeita, joista nimimerkkinikin on lähtöisin :)

siinä oli ns. tiivistelmä.. suolelleen näytti taas menevän :D siis mä en vaan osaa tiivistää, kaikesta tulee aina kauhea romaani, olin sitten selittämässä vaan miten kävin kaupassa hakemassa pussillisen porkkanoita tai että mitä tein ruokaa :P Mutta siis, kevät lähti hienosti käyntiin, PetExpossa olin ja sain niin paljon uusia kavereita ja tietoa että teki mieli ihan repsahtaa kappaleiksi :D R- sekä S-poikueessa alkaa hieman näkyä parannusta tyypissä, kuviot ja värit puolestaan repsottaa kun naapurin Alman alushame, mutta se on onneksi vielä helposti korjattavissa. Jyväskylän näyttely oli viimeisin jossa olin, kesäkuun 9. päivä ja mieltä lämmitti suuren suuresti kun sain Q-poikueen tytsykälle tähden ja luokkavoiton. Se on aina niin upea tunne kun oma kasvatti menestyy <3

T-poikuetta olisi myös pukkaamassa, toivottavasti :) Sanders Imperial Shadow ja Pukin Pikku Apulainen pääsivät dunaan kuhertelemaan ja toiveissa olisi husky striped-lapsia jotka alkaa uhkaavasti hävitä sukupuuttoon rottalasta :P Lisäksi molemmilla vanhemmilla on aivan järkyn upeet silmät, vitsailinkin tuossa näytsireissulla et mä niin haluisin näitä lady Gaga-lapsia :DD Toivotaan että nää silmät periytyy, oon jotenkin vaan niin hulluna isosilmäisiin rottiin, ja nimenomaan sellaiset pyöreät ja suurehkot on just bueno <3 Saas kattoo millasia räpsyttimiä sieltä syntynee :)

Pari päivää sitten oltiin noitten muhku-urosten kanssa vanhan luokkakaverin portfolion kuvauksissa. Teemana oli hullun hatuntekijän teekutsut tms. ja oli kuvaukset kyllä upeat ^^ mallit oli meikattu niin hienoiksi ja lavasteet oli tosi kivat, meidän Nukkaseitikki oli päätähti, vietteli lähinnä yhen mallin olkapäällä tai hatun päällä aikaansa, mutta Möhkö astui varanäyttelijän rooliin kun Nukkis kyllästyi :) Lopuksi kuvaaja halusi ottaa kuvia kun kaikki neljä urosta pääsi rellestämään kuvauspöydälle vaahtokarkkien ja muffinsien sekaan, odotettiinkin kunnon hävitystä ja maailmanlopun mekastusta pöydästä mutta nämä sankarit änkesikin kaikki matalan muffinsitelineen alle ja nököttivät tyytyväisenä siellä, oli se asteen koomisempaa kattoa kun melkeen kaks kiloa rottaa röhnöttää leivonnaistelineen alla eikä hievahdakkaan :D Mutta kivat ja onnistuneet kuvaukset olivat, ei malttaisi millään odottaa kuvien valmistumista :)